Rajumman ilmaisun klassikkodeejii ja artisti on nyt dj-uransa loppuhetkillä julkaissut debyytti-albuminsa, joka pulppuaa raskasta konemusiikkia ja rautaista kokemuksen tuomaa näkemystä dystooppisiin maailmanpalon hetkiin.
Paranoid London on uudella albumillaan kuin The Chemical Brothersin paha kaksoisveli steroideissa ja tutkimuskemikaaleissa. Paranoid London ei päästä poppia levyllensä vaan pitää albumin raidat vahvasti hapokkaassa ja kieroutuneessa, mutta tanssilattian hypnoottiseen otteeseen kaappavassa tunnelmassa.
Siis olihan CN Suomessa suosittu yhtye, jopa ennen kuin Jimi Sumen täältä Suomesta siihen liittyi. Jotenkin vain tuntuu, että yhtye olisi aikansa vanki, eikä sillä tavalla olisi jäänyt ihmisten mieliin kuin jotkut Duran Duranit ja Human Leaguet, jotka voidaan suurin piirtein samaan musiikilliseen lokeroon laskea. Itse olin kiinnostunut kakarana siksi, että yhtyeessä oli X-ray Spex- ja myöhemmin Eater-jäseniä. Ei se musiikki kyllä sitten ollut lähelläkään kumpaakaan.
