Sosiaalialalla työskentelevä Airio halaa kuvata dystooppisessa romaanissaan, mihin jatkuva puhe tuottavuudesta ja tehokkuudesta voi pahimmillaan johtaa.
Kristiina Wallin on aikaisemmin julkaissut runokirjoja, ja runomaisuus näkyykin hänen esikoisromaanissaan Vaikeampaa on olla näkemättä unia. Kirjan kieli on kaunista ja kuvailevaa, eikä lukija ole aina aivan varma mikä on totta ja mikä minäkertojan kuvitelmaa.
Tämä ei ole kirja. Se on manuaali ei-dualistiseen elämään. Se on sielunmessu tuhoontuomitulle lajille. Tämä on henkilöhahmon ja egon syöjä. Kirja yhdistelee evoluutio-oppia ja kehityspsykologiaa rehellisellä otteella kuvatessaan ihmisminän kuvitelmien mekanismeja.
