Kristiina Wallin: Vaikeampaa on olla näkemättä unia

Aiheeseen liittyvää

Kirottua: Sukellus Korkeajännityksen maailmaan

Eräitä suosikkejani ovat aina olleet toiseen maailmansotaan liittyvät sarjakuvat, joiden juonikuviot siirtyivät aikoinaan hiekkalaatikolle kavereiden ja muovisotilaiden näyteltäviksi.

Anders Fager: Pohjoiset kultit – Kauhukertomuksia

Anders Fagerin esikoisteos on hyytävällä tavalla riemukas kauhukokoelma.

Arvostelussa Tapani Rinne & Juha Mäki-Patola: Open

Kappaleet ovat harmonisia kudelmia ja äänimaisemia, jotka huokuvat rauhallisuutta, vaikka kasvavatkin välillä voimakkaisiin tuntemuksiin.

Tulenkulkijat: En enää jaksa hengittää

Upeinta tässä teoksessa on laulajan kaihoisasta jopa suoranaiseen raivoon yltyvä preesens ja tämä pakottaa minut kuuntelemaan kappaleen useampaan kertaan sekä...

Arvostelussa Rat Trap – Sulla ei aikaa oo (EP)

"Nyt ollaan siis perusasioiden äärellä ja näinä aikoina, mitä...

Jaa somessa

Vaikeampaa on olla näkemättä unia

Kuuntelen vuosia / kuuntelen poissoloasi. Olet mykkä alue minussa, mutta kirjoitan silti. Etäisyyydestä huolimatta olemme samaa. Olemme kahden erillisyyden muodostama ykseys: sykähtelevä kuvio.

Äiti ja tytär. Ursula ja Veera.


Kristiina Wallinin esikoisromaani

Kristiina Wallin on aikaisemmin julkaissut runokirjoja, ja runomaisuus näkyykin hänen esikoisromaanissaan Vaikeampaa on olla näkemättä unia. Kirjan kieli on kaunista ja kuvailevaa, eikä lukija ole aina aivan varma mikä on totta ja mikä minäkertojan kuvitelmaa.

Kristiina Wallin
Kristiina Wallin (Kuva: Henrietta Soininen)

Kirjan minäkertoja, Veera, on muuttanut vieraaseen kaupunkiin selvittämään muistojaan ja sitä, mitä tapahtui neljäkymmentä vuotta sitten kun hänen äitinsä Ursula katosi. Muisto muistolta hän lähtee ratkomaan äidin katoamiseen johtaneita tapahtumia.

Välillä kirjassa näkökulma vaihtuu ja palaamme vuosiin 1975 ja 1976 seuraamaan Ursulan näkökulmasta mitä tapahtui ennen hänen katoamistaan. Ursula oli laitoshoidossa skitsofrenian tai vastaavan mielenterveydellisen häiriön takia, ja lukija tempautuu mukaan hänen harhakuvitelmiinsa samalla tavalla kuin Veeran sekaviin muistoihin lapsuudesta.

Vaikeampaa on olla näkemättä unia kertoo lapsen kaipuusta äitiin sekä omaisen tuskasta, kun läheinen katoaa, eikä hänen kohtalonsa ole tiedossa. Se kertoo myös rakkaudesta – äidin rakkaudesta ttytärtään kohtaan ja tyttären tarpeesta olla rakastettu.

Vähitellen kirjan edetessä Veeran muistojen ja Ursulan takaumien ansiosta lukijalle muodostuu kuva siitä, mitä perheelle oikein tapahtui vuosina 1975 ja 1976.

Saatavilla painettuna ja e-kirjana.

– S. Niittyniemi

spot_img