Niin, että vieläkö jaksaisi yhden Hurriganes-kirjan? Aika monta näitä on tullut luettua ja vielä tyypeistä erikseen opuksia. Viimeksi taisi olla se vuonna 2020 ilmestynyt kirja, missä käydään LP:t tarkasti läpi. Ja miksei näitä lukisi, yhtä harmitonta viihdettä tämä on kuin yhtyeen musakin (onneksi tosin tätä ei ole kirjoitettu millään Remu-englannilla, itse asiassa Remusta kirjoitetut ovatkin olleet kaikkein mielenkiinnottomia, jopa Ile Kallion kirja oli parempaa luettavaa, vaikka pidänkin herraa aika värittömänä verrattuna Cisseen ja Albertiin ja tietty myös Remuun).
Eipä tämä(kään) ole koskaan kuulunut suuriin suosikkeihin. On ollut joku samanlainen suhtautuminen kuin Miljoonasateeseen: ei huonoa musaa, mutta ei kauheasti innostakaan; menee siinä taustalla. Toisaalta, eipä tältä ole tultu kuultuakaan paljon muita biisejä kuin ne hitit, mihin on muutenkin kyllästynyt.
En nyt rockabilly-musasta ole koskaan kauheammin innostunut, ellei Stray Catsia, Buddy Hollya ja muita Hollyn aikalaisia lasketa. Suomessa tuli sitten Melrose, joka olikin sen verran rankempaa, etten tiedä, voiko sitä edes pistää samaan karsinaan niiden 70-luvun lopun ja 80-luvun alun rockabillybändien kanssa. Olen lukenut Eklundin kirjan Tiger Twist, sekä Janne Salmen Tigers Storyn, jossa siis osin näitä samoja asioitakin kuvataan. Baggelta taas olen kirjastossa hyllyttänyt monia lastenkirjoja ja dekkareita.
Tekijä itse kertoo elämästään ja teoistaan sujuvasti ja kaiken lisäksi olen aina pitänyt SE-yhtyeestä ja se on ainakin kerran tullut nähtyäkin, Salon torilla kesällä 1984. Lisäksi kirjassa on joitakin tuttujakin, SE oli nimittäin pariinkin otteeseen puoliksi salolainen yhtye. Tästä varmaan käy jo ilmikin, että itseäni kiinnostavat kirjassa eniten SE- ja Seitsemäs maailma -yhtyeiden seikkailut. Kyllä näin on, mutta eipä se muukaan tylsäksi käy kerronnan ansiosta.
Sapiens-kirjallaan tunnetuksi tullut Yuval Noah Harari tarkastelee uutuuskirjassaan Nexus – Tietoverkkojen lyhyt historia, miten informaation virta on rakentanut ja tuhonnut maailmaamme. Viime 100 000 vuoden ajan me sapiensit olemme koonneet itsellemme huikeasti vaikutusvaltaa. Mutta kaikista keksinnöistämme, löydöistämme ja valloituksistamme huolimatta meitä uhkaavat suuret vaarat: maailma on ekologisen romahduksen partaalla, poliittiset jännitteet kasvavat ja väärää tietoa on kaikkialla. Lisäksi syöksymme suin päin tekoälyn aikakauteen – tuntemattomaan tietoverkkoon, joka saattaa hävittää lajimme. Miksi olemme niin itsetuhoisia kaikista saavuttamistamme edistysaskelista huolimatta?
Levy käynnistyy Viimeinen syksy -LP:llä, joka julkaistiin luonnollisesti syksyllä 1979. Pelle oli edellisellä (loistavalla) Pelko ja viha -levyllä noussut maamme ykkösriviin ja tämä levy vakiinnutti paikan. Se nousi listoille joulukuussa ja oli parhaimmillaan viidentenä tammikuussa 1980. Levy, etenkin sen A-puoli, on erittäin vahvaa uuden aallon rockia. Kaikki tekstit ovat siinä Pellen ja sävellykset Taskisen tai Rubberduck Jonesin, paitsi selvästi poikkeava reggae Gabriel on Pellen ainoa sävellys levyllä.
