Onhan näitä ulkomaanvalloitusjuttuja ihan hauskakin lukea. Smack nyt tuli kai viimeksi luettua ja Hanoille kävi huonosti vähän eri tavalla. Ei nuo nykyään onnistuneetkin jutut, kuten HIM oikein kiinnosta, vaikka sen alkuaikojen kosketinsoittajan muistelmat luinkin. Tällaiset "maanläheisemmät" touhut kiinnostavammat enemmän.
Voiko tästä sanoa, että onpas hauskaa? Osittain voi. Voi myös sanoa, että onpas kamalaa, mutta en tiedä kumpi? Uskovaisten suhtautuminen asiaan vai itse satanismi tai saatanan palvonta. Ihmisten kiihkous on vienyt ihmisiltä hengen tai ainakin maineen ja työt jo noitavainoajoilta asti ja tässäkin tuolta USAsta pari esimerkkiä on aiheesta.
Puerto Anuksen jatko-osa, jossa mennään vieläkin sekopäisemmille maisemille. Kuitenkin, kuten melkein lähes aina Vuorisen kirjoissa, tässäkin on seassa tiedon jyväsiä. Tällä kertaa saamme tietopankin Salvador Dalista. Herra Dali on tässä mennyt mäyräkoiran ruumiiseen ja antaa sieltä käsin telepaattisia viestejä pääosassa olevalle Tapsa Mäkilälle. Andalusialainen koirahan oli Dalin ja Luis Bunuelin varsin omituinen 16 minuuttia kestävä mykkäelokuva vuodelta 1929. Sen pääosan esittäjät tappoivat myöhemmin itsensä.
Suomen Taideyhdistys jakoi tänä vuonna merkittäviä taide- ja kirjallisuuspalkintoja. Huomionarvoisia laureaatteja olivat Jirko Viljanen, Inka Bell ja Timo Valjakka.
Aleksi Myllykoski (RinneRadio), Veli-Matti O Äijälä (Terveet kädet) ja Nemat Battah ovat kollaboroineet upean ääniteoksen ja nyt visuaalisen taiteen expertti Random Doctor/Rajatonvimma on luonut sille videon, jossa materiaalina on käytetty mm. Palestiina-mielenosoitusten kuvaa viime vuosilta Suomesta.
Empath vyöryttää eklektistä teknoa viisi biisiä, joissa vaikutteita eri genreistä. Australialaisen Elektraxin ala-lafka Hypnotic Room otti ja julkaisi.
