Rockfestin innoittamana on pakko raottaa omaa tärkeimpien levyjen hyllyäni. Perjantaina 9.6.2023 Def Leppard palasi keikalle Suomeen – edellinen kerta oli myös Rockfestissä neljä vuotta aikaisemmin. Tänä vuonna bändi kiertää estradeja Mötley Crüen kanssa. Siinä missä Mötiköiden lavakarisma aiheuttaa lähinnä myötähäpeää ja keikan parasta antia ovat heidän strip.. siis tanssijansa, Def Leppard on ikääntynyt huomattavasti tyylikkäämmin.
The Members täytti 45 vuotta, vaikka se oikeammin taisi tapahtua jo pari vuotta sitten ja eka levytyskin on vuodelta 1977, mutta koelevythän tästä tulivatkin jo viime vuonna. Niin, vuosien kunniaksi Angloc. julkaisi sinkkuna bändin suurimmat hitit.
En nyt rockabilly-musasta ole koskaan kauheammin innostunut, ellei Stray Catsia, Buddy Hollya ja muita Hollyn aikalaisia lasketa. Suomessa tuli sitten Melrose, joka olikin sen verran rankempaa, etten tiedä, voiko sitä edes pistää samaan karsinaan niiden 70-luvun lopun ja 80-luvun alun rockabillybändien kanssa. Olen lukenut Eklundin kirjan Tiger Twist, sekä Janne Salmen Tigers Storyn, jossa siis osin näitä samoja asioitakin kuvataan. Baggelta taas olen kirjastossa hyllyttänyt monia lastenkirjoja ja dekkareita.
The Someloves ei oikeastaan ollut bändi, vaan lähinnä Stemsin johtomiehen Dom Marianin ja entisen Lime Spiders -kitaristin Darryl Matherin popprojekti, joka teki vuosien 1985-1990 välillä muutaman singlen lisäksi tämän LP:n. Tämä tietty Australiasta tullut, öh, bändi koukutti kyllä minun lisäkseni täällä Suomessakin monet muutkin.
Generation X perustettiin 1976, kun kolmikko John Towe, William Broad eli piakkoin Billy Idol ja Tony James häippäsivät Chelsea-yhtyeestä. Kitaraan tuli Bob Andrews. Yhtye tuli pian tunnetuksi tarttuvista poppunkbiiseistään ja kaunispoika-lookistaan. Tämä look on sanottu syyksikin, että Towe sai pian lähteä ja rumpuihin tuli Mark Laff. Idol oli siis solisti ja James basisti.
Taivaassa suunniteltu kollaboraatio: Jimi Tenor ja Sasse eli Freestyle Man julkaisivat albumin ruotsalaisella laadukkaalla lafkalla Studio Barnhus. Levy täynnä positiivisia viboja ja sulosointuja jazzhousen keinoilla. Tässä on kevään 2025 soundtrack keskellä dystooppista maailmanpaloa.
