Tässähän on pari muutakin julkaisijaa, mutta tuo on ainoa, missä on numerokoodi. Tämä on ilmestynyt kasettina vuonna 2015 ja itse asiassa nämä ovat silloin äänitettyjä uusia versioita yhtyeen vanhemmista biiseistä (en tiedä, ovatko kaikki vanhoja biisejä). Mukana on esim. jo 1984 Pyhäkoulun kanssa tehdyn yhteis-EP:n Lapsuusmuistoja 3 biisiä uusina versioina.
Tämä viiden biisin mini-LP on sitten taas äänitetty jo 1984 aivan eri kokoonpanolla. Soittajistossa on mm. Vaussa soittaneet rumpali Tapio Leppänen ja kitaristi Matti Hanski, taustalauluissakin on saman yhtyeen basisti Harri Savilahti, bassossa taas Äpylin (yhtyeen alkuperäinen nimi on liian pitkä!) Jari Kupiainen, ei siis sama mies, joka soitti mm. Kosmonautsissa. Lisäksi pasuunassa on Mikko Griinari, Kivi soittaa laulun lisäksi kitaraa ja koskettimia. Levy jäi silloin julkaisematta.
Tämä tuli postissa ihan omistuskirjoituksella, kiitos vain! Tämä on siis taas kiintoisaa luettavaa, vaikka välillä ihmetyttää, miten jaksaa nähdä vaivaa selvittääkseen milloin mikäkin yhden demon tehnyt ns. melkein punkbändi on ollut keikalla ja missä. Mutta sellainen se Jukka on. Nuo keikka-ajat ja -paikat eivät sinänsä ole poikkeuksia lukuunottamatta kauhean kiinnostavia, mutta jutut yhtyeistä sen sijaan ovat, ainoa, en tiedä onko tarkoituksella tehty, mutta välillä tuleva pikkuhaitta on, että jotkut jutut tulevat ainakin pariin kertaan, kerran kahdesti jopa samalla sivulla. Mutta kun tässä alkaa itsekin olla jo vanha äijänkäppänä, niin menkööt se kertauksena, heh.
No niin, Loose siis lopettaa ensi kuussa toimintansa. Hiljaiset julkaisi yhtyeen alkuaikojen demot vinyylinä tähän uran loppuun. Biisit ovat olleet joskus saatavilla epämääräisillä CDr:illä ja on ihan hyvä juttu, että nämä ovat nyt kunnolla tallessa.
Kadotetut kuulostaa omissa korvissa oikeastaan paremmalta kuin koskaan aiemmin. Ihan ekasta sinkusta asti sitä on tullut seurattua ja kuuluu varmaan niihin bändeihin, joita on tullut eniten nähtyä. Yhtyehän oli joka rauhantilaisuudessa ja punkkeikoillakin paljon, vaikka tyyli muuttui jo ennen ensisingleä (1981) sävellyksellisesti ja soitannollisesti vähän muuhun suuntaan.
Pietu Arvolan edellinen albumi Meidän täytyy valvoa ettemme nukkuisi, sillä maailma on liukas teki ison jäljen sydämeeni. Uusi levy jatkaa tutkimuksia modulaarisen ambientin ulottuvuuksissa.
