Herra jumala. Täytyy sanoa, että biisi on sellainen, että luulisi Andy Mccoyn olevan kateellinen. Plastic Tears tai lähinnä Miqu on kaikkia luonnonlakeja uhmaten jaksanut vetää Hanoi-Dogs D'amour-linjaa vuosikymmenet, ja vaikka on välillä itselläkin eräästä pikkuasiasta mennyt sukset ristiin joskus hamalla 90-luvulla, niin asiat sovittiin jossain Puntalan juomisillassa ajat sitten ja kyllä se niin on, että kyllä niitten toi nimi kannatti pitää. Syy on mielestäni selvä, tappiot voitoksi.
Saattohoito79 on ehtinyt kolmanteen täyspitkäänsä. Niiden lisäksi on ilmestynyt single. Eihän tässä paljon mikään ole muuttunut edellisen levyn (2023) ja tämän välillä. Tai jos on, ei sitä helpolla huomaa. Ei ole varmaan tarkoituskaan. Kokoonpanokin on pysynyt samana. Siihen ekaan (2021) on sen verran eroa, että biisit ovat nykyään parempia, vaikka samalla tyylillä mennäänkin.