Herra jumala. Täytyy sanoa, että biisi on sellainen, että luulisi Andy Mccoyn olevan kateellinen. Plastic Tears tai lähinnä Miqu on kaikkia luonnonlakeja uhmaten jaksanut vetää Hanoi-Dogs D'amour-linjaa vuosikymmenet, ja vaikka on välillä itselläkin eräästä pikkuasiasta mennyt sukset ristiin joskus hamalla 90-luvulla, niin asiat sovittiin jossain Puntalan juomisillassa ajat sitten ja kyllä se niin on, että kyllä niitten toi nimi kannatti pitää. Syy on mielestäni selvä, tappiot voitoksi.
Liettualainen artisti Teatre inspiroitui Liettualaisen underground-runoilijan Jurga Ivanauskaiten päiväkirjoista ja teki teemalevyn, joka on myös musikaalinen kuvaus hänen työympäristöstään huonosti valaistuista toimistotiloista, steriileistä online supportin vuorovaikutuksista ja kaupallisista verkostoista.
Tässä on yhtyeen neljä EP:tä, jotka ovat ilmestyneet vain netissä vuosina 2024 ja 2025, yhteensä 14 biisiä. Niiden kannet ovatkin tarroina mukana. Biisit ovat omia, paitsi Mikään koskaan muutu ei on alunperin Saintsin Know Your Product. Se sopiikin näille hyvin, kun yhtyeen levyllä on pari puhallinsoittajaa (soittimina vetopasuuna ja trumpetti, olen siellä saksofoninkin kuulevinani, joten kai sitä sitten soittaa joku bändistä, tai sitten olen väärässä). Ne tuovat kivoja sävyjä biiseihin.
