Eppu Normaalista en ole erityisemmin koskaan välittänyt, joitakin pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. Ne poikkeukset olivat biisit, joissa oli Mikko Saarelan tekstit/sävelet. Hänen poistuttuaan bändistä, eivät hänen tekstinsäkään juuri auttaneet. Saarela siis jatkoi vielä tekstittäjänä ja säveltäjänäkin parilla seuraavalla levyllä. Mutta viimeistään Cocktail Barin aikaan viimeinenkin usko bändiin oli mennyt.
Teoston neljännellä koronatukikierroksella jaetaan miljoona euroa koronapandemiasta edelleen kärsiville säveltäjille, sanoittajille, sovittajille ja musiikkikustantajille.
Anton on 17-vuotias indierock-muusikko Helsingistä ja on kertomansa mukaan harrastanut musiikkia lähes koko lähes koko elämänsä. Tähän mennessä Anton on julkaissut kaksi albumia ja muutamia singlejä. Julkaisukielenä on aiemmin ollut englanti, mutta nyt kieli vaihtui ja Mun on aika elää on ensimmäinen suomenkielinen julkaisu.
Tämän kirjan ohessa kuuntelin ja katselin vanhoja Tigersin, Cavanin jne. keikkoja, koska ajattelin, että olisiko aika kullannut muistot. Ei ollut, etenkin nuo kaksi olivat sellaista sontaa, etten muistanutkaan niitä niin kamaliksi. Mutta näköjään silloin täällä läpi meni (muualla oikein ei). Mutta tämä tuli varmaan jo selväksi. Selailin myös joulun aikaan mutsin luona vanhoja Suosikkeja (Soundit muistan jo ulkoa!) ja se oli kyllä sitten jo kivempaa nostalgiaa. Pitää varmaan ottaa lehdet joskus lähempään tarkasteluun, vaikka jutut aika tyhjänpäiväisiä muistaakseni olivatkin.
