Anton Haring lähestyi toimitustamme ja pyysi kuuntelemaan ja kirjoittamaan arvion 21.11.2021 ilmestyneestä kappaleestaan Mun on aika elää.
Anton on 17-vuotias indierock-muusikko Helsingistä ja on kertomansa mukaan harrastanut musiikkia lähes koko elämänsä. Tähän mennessä Anton on julkaissut kaksi albumia ja muutamia singlejä. Julkaisukielenä on aiemmin ollut englanti, mutta nyt kieli vaihtui ja Mun on aika elää on ensimmäinen suomenkielinen julkaisu.
Jo pelkästään se, että Anton on nuori riittää siihen, että tahdon auttaa häntä urallaan ja kirjoittaa hänen kappaleestaan arvion, mutta kuunneltuani itse kappaleen, tämän äskeisen argumentin voi unohtaa eli tätä kappaletta voi arvioida kuin kenen tahansa muunkin musiikin tekijän teosta, ottamatta edes huomioon hänen nuorta ikäänsä.
Pistän kappaleen soimaan ja ensimmäinen laulumelodian fraasi (”Sulje silmäsi ja kaikki aistit”) tuo mieleeni Beatlesin Strawberry fields forever -kappaleen ensimmäiset sanat. Mikäli Beatles-vaikute on tarkoituksellinen niin se on kyllä erinomaisen hyvin valittu. Hieno se on toki siitä huolimatta, että olisi syntynyt itsestään, sen enempää Beatlesiä pohtimatta.
Kappale yltyy kertosäkeessä mukavaan poljentoon ja sen tarjoama positiviinen energia välittyy myös kuulijalle. Kyseessä on nimensä mukaisesti ylistyslaulu elämälle tai elämiselle. Tärkeä aihe, koska liian usein unohdan itsekin elää ja sorrun suorittamaan elämääni autopilotilla. Aivan liikaa tuleekin murehdittua ja märehdittyä sitä, kuinka huonosti asiat ovat eikä sitä, että kaikessa on myös jotain hyvää. En siksi voi olla nostamatta esiin artistia nimeltä Pekka Streng, joka koko artistiutensa aikana tiesi elämänsä olevan jo ehtoopuolella, mutta oli lauluissaan kiitollinen jokaisesta jäljellä olevasta päivästään. Samaa positivista energiaa välittyy siis Mun on aika elää -kappaleesta.
Anton on rumpuja lukuun ottamatta tehnyt kappaleensa itse eli melkoinen multi-instrumentalisti on kyseessä. Sointukulku ei ole se kaikkein ilmeisin ja sovitus toimii ja biisi pitää minut otteessaan alusta loppuun ja jättää hyvän mielen. Kuitenkin miksaukseen kiinnittäisin jatkossa enemmän huomiota. Siihen kannattaakin jatkossa etsiä joku ulkopuolinen tekijä, jotta sävellys pääsee myös ääniteknisesti oikeuksiinsa.
Tämä teos olisi hyvä suoritus kenelle muusikolle tahansa, mutta kun kyseessä on 17-vuotias multi-instrumentalisti/säveltäjä/sanoittaja, niin koen olevani etuoikeutettu saadessani tämän artikkelin kirjoittaa ja todeta, että Antonista kuulemme varmastikin vielä jos vain liekki pysyy yhtä voimakkaana jatkossakin.
Toivottavasti tämä arvio kannustaa myös muita nuoria (ja miksi ei vanhojakin), itsekritiikin keskellä kamppailevia musiikintekijöitä jatkamaan musiikillisia ponnisteluita, ottamaan Antonista mallia ja uskomaan itseensä. Kaikista meistä ei tule maailmankuuluja, mutta ainutlaatuisia olemme siitä huolimatta, ihan jokainen jo nyt.
Miksei siis tekemämme musiikkikin sitä olisi?
https://antonharing.wordpress.com
https://open.spotify.com/album/0sNB8GbiFOgnW4cxX7jiWV
– K. Lukkarila
