uten nimikin kertoo, tämä on uusintaäänitys bändin 80-luvun parhaasta LP:stä. Tosin silloin ei kilpakumppaneista oikeastaan mihinkään ollutkaan; eka LP ilmestyi 1979 (se on toki hyvä) ja tämän jälkeiset 80-luvun LP:t olivat kerta kerran jälkeen huonompia, kunnes vuoden 1989 Underwraps-LP:n jälkeen yhtye jäi pienelle tauolle ja palasi 1993 loistavalla LP:llä The Alternative ja sen jälkeen ei olla huonoja levyjä tehtykään. Tämä johtuu varmaan siitä, että yhtyeessä on tällä levyllä, kuten suurimmalla osalla tuosta Alternativesta eteenpäin, mukana kitaristi Nic Austin, jolla on taito tehdä tarttuvia punkralleja.
Aiemmin kaksi EP:tä julkaissut Boasters on pienen levytystauon jälkeen tehnyt ekan LP:nsä. Tämähän on oita, mitä en kauheasti muista Suomessa lähivuosina kuulleeni. Musiikkilajina se on vähän sellainen, että esimerkiksi suuri suosikkini Cock Sparrer kuulostaa monella biisillä kuin soittaisi samaa biisiä aina vain (eikä haittaa yhtään!). Siinä on yleensä ne samat tarttuvat sointukuviot, jotka houkuttavat yhteishoilotukseen.
Suomen house/tekno-kentän grand old man, Hulkkosen Jori, palaa jälleen tanssimusiikin pariin muutaman synapop-julkaisun jälkeen. Ja se on hieno uutinen allekirjoittaneelle, koska tätä on ollut ikävä.
