PAULI KALLIO & KYKY AHONEN: Maalaispunkin lopullinen päiväkirja (Suuri Kurpitsa 2022)

Aiheeseen liittyvää

Emotion visa: PMMP vs Maustetytöt

Tänään kisailussa on Emotion visan historian ensimmäinen kaksintaistelu. Testaa...

POJAT: Nämä ajat (Hiljaiset Levyt HIKI-079) LP, 2023

Pojat oli omasta mielestäni paras Suomen ns. ramopunkbändeistä ilmestyttyään kuvioihin joskus vuonna 1990. Tekstit olivat nokkelia ja sävellykset tarttuvia ja vieraatkin palat yleensä suomennettu Ramoilta tai Boysilta. Omistan 2 ekaa LP:tä ja Pasi Virtanen -sinkun, mutta sitten kiinnostus vähän lopahti; mielestäni biisien taso laski tai se muuttui kertaamiseksi. Silloin tällöin keikalla nähdessäni oli kyllä kivaa ja viimeisin hankintani on Palaa-cd vuodelta 2003, jossa on loistava Mä uskon meihin -biisi.

The Blassics uskoo 10 vuoden jälkeen yhä käsityöläisyyteen

Kotimaisen afrofunkin ja -jazzin ylpeys juhlistaa uudella kokoelmalla Sounding Times studionsa ja levymerkkinsä monivivahteista taivalta.

Hellsinki Metal Festival

11-12.8.2023 Nordis Antti Sorsa Kim Strömsholm Uudet metallifestivaalit ovat aina tervetulleita, varsinkin...

The Protex -bändikatsaus

Protex on näitä alkuajan punkbändejä Pohjois-Irlannin Belfastista ja perustettiin vuonna 1978.

Jaa somessa

Tämä on siis kolmas ja lopullinen versio Maalaispunkin päiväkirjasta, aikaisemmat versiot tulivat 2009 ja täydennetty versio 2017.

Eka itseltä hyllystä löytyykin ja täydennyskin tuli luettua. En tätäkään jaksanut eritellä, mitkä on luettu ja mitkä ei, vaan annoin mennä alusta loppuun, koska luetaanhan sitä muutakin useampaan otteeseen.

Maalaispunkin lopullinen päiväkirja

Kirja kertoo hyvin pitkälti Ratsiasta niin teksteissä kuin sarjakuvissakin, mutta mukana on myös kirjoittajan omia tuntoja punkin vaikutuksesta 70-luvun syrjäkylien nuoriin ja toki tässä muistakin yhtyeistä puhutaan, onhan yksi sarjakuvakin tehty nuorten matkasta Clashin keikalle Tukholmaan 1984.

Tässä on siis sekaisin sarjakuvia (jotka tod.näk. ovat ihan todellisesta elämästä) ja omia mietteitä tuosta ajasta. Ratsian tarina tulee kerrottua ja vaikkei siinä nyt niin kauheasti uutta enää voikaan olla, niin kiva sitä oli lukea.

Mukana on myös haastatteluja Ratsian soittajilta ja taustavaikuttajilta tai vaikuttuneilta (heh), joukossa myös Honkavaaran haastattelu vuodelta 1982. Kerrotaan myöskin, että tekeillä oli elokuva Honkavaarasta, mutta ei saatu rahoitusta (en muista oliko tämä jo täydennetyssä versiossa).

Honkavaara-Kirjajutusta ainakin jostain olin jo kuullutkin ja toivottavasti se edes tulee jossain vaiheessa (tässä on pieni pätkä siitä mukana). Kaiken kaikkiaan erittäin mukavaa luettavaa kummatkin, sarjakuvat ja muu teksti.

Yksi ainoa asia, mihin olisin kiinnittänyt huomiota, on tuo sukupuu. Nimittäin Juha Aunola ei soittanut Rudissa Taivas saa odottaa-LP:n jälkeen, vaikka hänet on merkitty loppuun asti soittajana. Sen sijaan Jussi Kettu, joka teki melkein kaikki biisit ja lauloi ne kaikki levytetyt on tiputettu jo tuon LP:n jälkeen pois, vaikka oli mukana ihan loppuun asti. Sen sijaan Safka on kiistänyt soittaneensa yhtyeessä. Toki hän on toisella LP:llä ja -85 sinkulla.

-V. Vahtera

spot_img