Salaiset kansiot, eli tuttavallisemmin X-Files oli Chris Carterin luoma tv-sarja, jota tähditti pääasiassa Gillian Anderson agentti Dana Scullynä ja David Duchovny agentti Fox Mulderina ikonisesti. Muita tärkeitä näyttelijöitä ohjelmassa olivat William B. Davis mystisenä tupakkamiehenä ja Mitch Pileggi FBI:n apulaisjohtaja Skinnerinä. Myöhemmin mukaan astui mm. parissa legendaroolissa (esim. Terminator 2) esiintynyt Robert Patrick. Olen monesti pohtinut, että jaksoihin mahtui myös aivan älyttömän paljon erinomaisia sivuosissa olleita näyttelijöitä. Useista onkin tullut jälkikäteen ihan tunnettujakin tyyppejä Hollywoodissa.
Historian havinaa
Alkujaan Salaiset kansiot tai arkikielessä nykyään tunnetummin ”filut” alkoi pyörimään Amerikan ihmemaassa 10.9.1993. Suomessa ensi-ilta oli 31.1.1995 ja kansioista tuli heti melko pienen piirin kulttitavaraa. Sarjan lähetysaika oli myös melko myöhäinen, mikä varmasti vaikutti katsojalukuihin. Muistan kun kaverini nauhoitti aina uusimman jakson kasetille ja seuraavana päivänä opiskelujen jälkeen mentiin porukalla katsomaan sitä heti hänen luokseen päivän kohokohtana.
–
Lyijykynät katossa
Homman nimihän siis on FBI:n (kirjaimellisesti) kellariin päätynyt agentti Fox Mulder, jonka sisko katosi nuoruudessaan mystisten tapahtumien siivittämänä. Tästä lähtien Fox on siskonsa Samanthan kohtalon myötä tutkinut paranormaaleja tapauksia ja selvittämättömiä rikoksia, jotka yleisesti dumpattiin FBI:n toimesta ”X-kansioiksi”. Tämän lyijykyniä kattoon heittelevän ja auringonkukan siemeniä syövän erikoisen miehen elämä kuitenkin muuttui totaalisesti pienen tovin päästä.
Heti alkujaan äärimmäisen rationaalinen agentti ja lääketieteen asiantuntija Dana Scully määrätään hänen parikseen (lähinnä johtoportaan nimissä) salaa tutkimaan, onko herra Mulderin toimissa järjen hiventäkään. Päämääränä Fox halutaan kuitenkin lähinnä dumpata kokonaan pois organisaation hommista hullujen ideoidensa kera. Koko poliisiorganisaatiossa hän on saanut nimen ”Spooky” jo aiemmin ihan opiskeluajoilta asti omituisten teorioidensa kera. Kuitenkin perimmäinen syy heivaamiselle on nyt se, että mies aidosti saattaa olla kiinni paljon syvemmissä asioissa…
Henkilökemiaa
Tästä päästäänkin kuitenkin siihen, että Dana ja Fox luovat aivan uskomattoman parin, sekä henkilödynamiikan, joka onkin koko sarjan varsinainen suola.
Kun Mulder latelee melkoiset litaniat esoteriaa, riittejä, urbaaneja legendoja, UFO-juttuja ja vaikka mitä, on aivan mahtavaa dialogia, kun Danan suusta pärähtää maailman kaikki tieteelliset selostukset jokaiselle työpartnerinsa virkkeelle. Tästä oikeastaan jokainen jakso jopa alkaa, mikä luo komiikkaa kunnolla heidän välilleen.
Sarjan edetessä heidän henkilökemiansa kohtaavat monella eri tavalla ja suurin osa näistä onkin melko koomista katseltavaa. Kuitenkin mitä pidemmälle sarja meni, sen syvempiä ja jopa synkempiä sävyjä heidän suhteensa sai enempää paljastamatta.
Salaiset kansiot koostuu lähinnä viikottaisista jaksoista, joissa monissa on yksittäinen tutkimus, jota sankarimme selvittävät. Ns. Monster of the week-jutut ja kreisit keissit eri puolineen ovatkin koko homman ydin. Kuitenkin väliin mahtuu vaihdellen varsinaisia pääjuonijaksoja. Näiden sisältö kuitenkin heittelee melkoisesti ja loppukausiin mahtuu aika paljon ihan oudonkin laadutonta materiaalia.
Silti kausien 3-6 välillä koko sarja kuitenkin oli aivan maailmanlaajuinen ilmiö ja näyttelijät kahmivat palkintoja liukuhihnalta, eikä mikään ihme todellakaan. Jaksojen juonikuviot olivat ehdotonta priimaa ja näyttelytyö myös. Kuitenkin jokainen pidempiaikainen sarja alkaa jossain vaiheessa hiipua valitettavasti.
Kokonaisuudesta
Omasta mielestäni X-Files olisi kannattanut kunnolla lopettaa seitsemännen kauden lopulla. Silloin päämysteerit olivat selvinneet suurimmaksi osaksi ja varsinaisia perusmotiiveja hahmoille oli aika hankala rakentaa. Tuotannollisista syistä muistaakseni (ja rahasta/riidoista) riippuen pariksi viimeiseksi kaudeksi Fox Mulderin hahmo katosi kokonaan ja samalla oikeastaan sarjan ydin kuivui kunnolla. Varsinaiset juonijaksotkin tuntuivat lähinnä todella kömpelöiltä. Onneksi David Duchovnyn paikkaa näyttelijänä kuitenkin korvasi jälkikäteen ajatellen oikein hyvin tyly Robert Patrick, joka John Doggettina vetäisi kyllä oikein hyvää roolia. Tavallaan kausi kahdeksan on mainettaan paljon parempi, vaikka homma oli aluksi iso pettymys varmasti monelle.
–
Välipalaa ja lopun alkua
Sarja loppui hieman ihmeellisesti yhdeksän kauden jälkeen ja sen välissä, plus jälkeen on julkaistu parit leffat. Nämä eivät kovin kummoisia ole kuitenkaan olleet. X-Files: Fight the Future tosin loi virallisesti ihan ok siltaa kahden kauden välille sarjan menestysvuosina.
Mutta vuosien jälkeen vesi kielellä odotin, kun ohjelma sai jatkoa kahden lyhyen kauden verran vuosina 2016 ja 2018.
Kuitenkin… vaikka kuinka olisin ollut maailman suurimmat fanilasit päässä, uudempien kausien jaksot ns. pääjuonella olivat todella vaivaannuttavaa katsottavaa. Saa kyllä ihmetellä, mitä Chris Carterin päässä on liikkunut. Toisaalta voi vaan arvuutella millaista jälki olisi ollut, jos edesmennyt Kim Manners olisi vielä ollut elossa. Hänhän siis oli mukana miljoonassa priimajaksossa ja päävastuussa monissa parhaista tuotoksista.
Hieno tribuutti yhdessä episodissa onkin, kun känninen Mulder nojaa Kimin aitoon hautakiveen ja Foxin puhelimesta soi kas kummaa eräs tunnari.
–
Silti nykyjaksoissa suuri yllätys oli kuitenkin se, miten pirun hauskoja ns. juonesta riippumattomat pätkät olivatkaan noissa uusissa tekeleissä! Osa menee jopa koko sarjan parhaimmistoon! Noissa tuli kyllä kunnon nostalgiaa esille ja osittain nokitettiinkin jopa vanhaa meininkiä! Eli suosittelisin unohtamaan ns. väkisin tehdyt juonimenot ja keskittymään noihin yksittäisiin pläjäyksiin, jos katsot kymppikaudesta eteenpäin!
Täyttä priimaa!
Salaisia kansiota on 217 jaksoa ja vain harvat niistä ovat tylsiä. Disney plussasta näkee jokaisen kauden ja leffan ainakin tällä hetkellä. Jos oikein rupeaa miettimään, niin näitä on tullut yhteensä pyöriteltyä toista tuhatta kertaa, eli täydestä priimasta on kyse. Makunihan on siis täydellinen muutenkin.
Lisäksi tätä kaikkea on todella mukava muistella ja laitella samalla uudelleen pyörimään!
– K.Leijala
P.S. Kannattaa tsekata vielä aiheeseen liittyvät sarjakuvat ja äänikirjat.
