Arvostelussa: Barbarian elokuva (Disney+)

Aiheeseen liittyvää

PLASTIC TEARS: Motorhome

Herra jumala. Täytyy sanoa, että biisi on sellainen, että luulisi Andy Mccoyn olevan kateellinen. Plastic Tears tai lähinnä Miqu on kaikkia luonnonlakeja uhmaten jaksanut vetää Hanoi-Dogs D'amour-linjaa vuosikymmenet, ja vaikka on välillä itselläkin eräästä pikkuasiasta mennyt sukset ristiin joskus hamalla 90-luvulla, niin asiat sovittiin jossain Puntalan juomisillassa ajat sitten ja kyllä se niin on, että kyllä niitten toi nimi kannatti pitää. Syy on mielestäni selvä, tappiot voitoksi.

Taina Niemelle Savonia-palkintoehdokkuus!

Taina Niemi on saanut Savonia-palkintoehdokkuuden koukuttavalla esikoisromaanillaan Ämpärikesä. Teos käsittelee nuoruuden haasteita ja on täynnä toivoa.

Tero Saarinen Companyn tiedotustilaisuuteen kutsu: Uusi kantaesitys ja muutoksia tiedossa

Tero Saarinen Companyn uusi kantaesitys ja ulkomaanvierailut esittelyssä tiedotustilaisuudessa Kaapelitehtaalla.

Taapelitaivas voitti Toisinkoinen-palkinnon

Anu Kolmonen voitti Toisinkoinen-palkinnon romaanilla Taapelitaivas, joka käsittelee elämää syrjäytyneenä maaseudulla.

Squarepusher – Dostrotime (Warp 2024)

IDM- ja braindance-genrejen yksi pioneereista Squarepusher on työstänyt korona lockdownien aikana Dostrotime-albumiaan meidän kaikkien onneksi.

Jaa somessa

LongBlair Witch Projectista alkoi buumi, jossa pikkubudjetin kauhuelokuvat silloin tällöin niittävät mainetta, kasvattavat kassavirtoja ja saavat arvostelumenestystä. Barbarian on tällainen elokuva.

Sääli sinänsä, ettei se päässyt meillä teatterilevitykseen. Ei edes Areenalle, Netflixiin tai HBO:lle. Ainoastaan Disneylle. Tilanne taatusti tulee muuttumaan.

ohjaus: Zach Cregger

rooleissa: Georgina Campbell, Bill Skarsgård, Justin Long

Elokuva
BARBARIAN, Georgina Campbell, 2022. © 20th Century Studios /Courtesy Everett Collection

Barbarian lainailee monestakin alan klessikosta, mutta se on niin yllätyksellinen ja kekseliäs, että se liitää genrerajojen yläpuolella. Nainen työnhakumatkallaan turvautuu airbnb – asuntoon hotellien ollessa buukattuja.

Ilmenee että talossa on myös toinen vuokraaja, harmittoman oloinen mies. Hauskan viinihiprakkaisen tutustumisillan aikana ja jälkeen alkaa näkyä ja kuulua vinkkejä siitä että kaikki ei ole kohdallaan. Naisen työhaastattelun aikana mies lähtee tutkimaan kellariverstasta ja löytää salakäytävän. Sitä seuratessaan hän löytää pikkuisen tyhjän huoneen, jossa on ainoina esineinä videokamera telineellä ja sänky sekä patja jossa verta ja eritteitä. Käytävä jatkuu samalla kun se muuttuu maalattiaiseksi ja ,-seinäiseksi. Kamera kuvaa pimeydeksi muuttuvaa käytävää.

Elokuva

Tästä eteenpäin elokuva on täynnä outoja inhottavuuksia, yllätyksiä, jännitystä, splatteria ja ahdistavaa taistelua elämästä. Elokuvan nerokkuus piilee kauhussa joka muodostuu siitä, että katsoja tietää, että häntä manipuloidaan uuteen yllätykseen, eikä odottamattomia asioita voi ennakoida. Sellainenkin pikkujuttu, eli kun nainen saapuu vuokrapaikkaan on yö ja sataa.

Sitten kun hän päivällä lähtee työnhakuun, paljastuukin kadunvarsilta uhkaavia slummimaisia mörskiä, joita Detroitissa onkin. Vastakohta siinäkin. Kauhuelokuvan arkkityyppi on Halloween. Yöllä veitsi välähtää, melko simppeliä.

Tämän elokuvan juoni on sen suurin vahvuus. Pieneen budjettiin suhteutettuna missään ei näy ”halpoja” ratkaisuja. Tuntemattomat näyttelijät ovat loistavia, musiikki, lavastus/valaistusratkaisut toimivat ja itse kellariasukkaat ovat uskottavia.

Kuvaus toimii hyvin kun ajattelee että puolet elokuvasta tapahtuu lähes pimeässä ja ahtaissa tiloissa.Minulle elokuva sisälsi myös opetuksen. Kun petät kaverisi ja jätät heitteille, se on paljon pahempi asia kun tulla hirviön – omista syistään – tappamaksi.

En löytänyt mitään moitittavaa. Kauhuelokuvan kuuluu kauhistuttaa, koska elämä nykyään on niin turvattua. Yhdyn ylistäjien joukkoon.

5/5 tähteä ⭐⭐⭐⭐⭐

-P.Viitala

spot_img