Tällä kertaa musiikkinostona toimii Ohiosta musamaailman tietoisuuteen pompannut pieni orkesteri nimeltä Osi and the Jupiter vuonna 2021 ilmestyneen albuminsa Staven kanssa.
Antimaterian levyltä Valo aikojen takaa (2016) ei haluaisi varsinaisesti etsiä suurempia puutoksia, sillä kokonaisuudessaan albumi on todella mainio tapaus melko marginaalisessa pienessä skenessään.
Innermost (2022) on Hate Forestin kuudes täysimittainen albumi. Tämä ukrainalainen kulttiyhtye käytännössä koostuu Roman Saenkosta, joka on paremmin tunnettu samasta maasta kotoisin olevasta Drudkhista.
Vuonna 1983 perustetun Värttinän kolmas albumi - varsinainen läpimurtolevy Oi Dai (1991) teki minuun vaikutuksen heti ensikuuntelulla aikanaan. Siinä samalla se toimi melkoisena porttina kansanmusiikin pariin.
Kun tuli perjantaina suht selväkin oltua, niin höpistään lyhyesti jotain. Ihan alusta ei jaksanut, kun tiesi, että siellä on sellainen hyvien bändien putki edessä myöhemmin. Se alkoi Jalla Jallasta, joka ei petä. Uusia biisejä olisi kyllä kiva kuulla, kun laulaja-Harri sanoi sellasia olevan, tai oikeammin kuulemma julkaisemattomia. Kyllähän näitäkin on mukava kuulla, kun ei bändiä niin usein tule luonnollisesti nähtyä, kuin vaikka 90-luvulla.
Tämä on siis Teemu Palosaaren (laulu, kitara, biisit) ja Jukka Tilsan (rummut) lastenlaululevy. Kolmantena on basisti Juho Palosaari + lukuisia vieraita. Tilsa on sarjakuvapiirtäjä ja hän vastaa luonnollisesti kansitaiteesta. Teemu Palosaari on toiminut mm. Pikku Kakkosessa ja yhdessä Tilsan kanssa on tehty pari runokirjaa: Runoja lapsille ja muille älyköille sekä Lisää runoja lapsille ja muille älyköille, joiden teksteihin nämä perustuvat.
