Tällä kertaa musiikkinostona toimii Ohiosta musamaailman tietoisuuteen pompannut pieni orkesteri nimeltä Osi and the Jupiter vuonna 2021 ilmestyneen albuminsa Staven kanssa.
Antimaterian levyltä Valo aikojen takaa (2016) ei haluaisi varsinaisesti etsiä suurempia puutoksia, sillä kokonaisuudessaan albumi on todella mainio tapaus melko marginaalisessa pienessä skenessään.
Innermost (2022) on Hate Forestin kuudes täysimittainen albumi. Tämä ukrainalainen kulttiyhtye käytännössä koostuu Roman Saenkosta, joka on paremmin tunnettu samasta maasta kotoisin olevasta Drudkhista.
Vuonna 1983 perustetun Värttinän kolmas albumi - varsinainen läpimurtolevy Oi Dai (1991) teki minuun vaikutuksen heti ensikuuntelulla aikanaan. Siinä samalla se toimi melkoisena porttina kansanmusiikin pariin.
Tämä on yksipuolinen single ja aluksi vähän hämmentävä, kun musiikki ei oikein ole sitä, mitä tulee yleensä kuunneltua. Mutta parin kerran jälkeen tulee todettua, että tämähän on oikeastaan aika hyvää, eikä välttämättä niin kaukana Jalla Jallasta [tämä on siis jenkki (vai huijataanko meitä?) John Wardin ja Jallojen Jouko Hiltusen projekti], kuin voisi kuvitella. Kyllä niilläkin banjoja biiseissä oli/on ja vaikutteita vähän muustakin kuin rockista.
Hauska pieni kirja. Moni tietää, että diggaan noiden loistavien punk- ja popbiisien lisäksi myös todella hirveistä biiseistä. Niitä löytyy suomalaisista käännösbiiseistä pohjattomat määrät. Niistä tämä kirja siis kertoo ja kirjoitushetkellä kirjan niminen Paten & con esittämä kappale oli Spotifyn soitetuin suomennettu biisi. Tässä olisi paljon vinkkejä tuonne kamaluuksien kuuntelulistalle (onhan siellä toki hyviäkin!), mutta hankaluutena on, että luin tätä lähinnä duunitauoilla, enkä enää juurikaan kotona muistanut biisejä, paitsi ne, jotka jo tiesin.
