Musiikkitoimittaja
Vesa kirjoittaa zineen musiikkiaiheisia tekstejä, joiden kohde vaihtelee kokonaisvaltaisista bändikatsauksista ajankohtaisiin musiikkikenttää koskettaviin kolumneihin.
vesa@emotionzine.fi
Laulamisesta kyseisen kappaleen kohdalla kieltäydyin kun kuulin, että sellainen täytyis keikalla soittaa, mut joo, on se sentään helppo biisi, kuten bändillä yleensä.
Mutta elämä vissiin voittaa, enhän oo vielä saanu ees koronaa, mikä on kylläkin aika ihme. No on 3 rokotusta, mutta olen kehittänyt ajatuksen, että suurin syy on alkoholi, joka estää moisten virusten pääsyn tähän jumalaiseen kroppaan.
Kun herää taas uuteen aamuun ja postista tullut yöllä (kuten nykyisin on tapana) kasa lappuja virastoista, mistä yritän ottaa selvää, yleensä tuloksetta, niin päivä on pilalla jo heti aamusta.
Eddie And The Hot Rods perustettiin alkuvuodesta 1975 Essexissä ja oli ensimmäisiä punkin mukanaan tuomia bändejä, vaikka bändillä ei oikeastaan ollut muuta yhteistä ko. tyylin kanssa kuin energia.
Erkko Lehtinen yhdessä Cold Blow Recordsin kanssa ovat laittaneet kädet syvälle saveen suomalaisen underground-kulttuurin eteen ja julkaisseet kokoelmalevyn joka sivistää kansaa samaan tapaan kuin Mikko Mattlar Svartilla julkaistuila harvinaisemman kotimaisen synthpopin ja discon kokoelmilla Satan in Love ja Dance for Your Life. Nyt sukelletaan suomalaisten elektro-pioneerien töihin, näitä ei ole kuulleet aiemmin varmasti kuin paatuneimmat konemusapäät.
Käsillä on albumi-kollaboraatio, jota kukaan ei osannut odottaa. Andérs Friden (In Flames) ja Aleksi Myllykoski (RinneRadio) löivät hynttyyt yhteen lukuisten vierailevien instrumentalistien kanssa ja loivat upean sinemaattisen levyn, jossa voi kuulla viitteitä jazzista, ambientista, postrockista ja downtemposta.
Meltdown Deejays aloittaa Eetterin vuoden 2025 kovalla neljän biisin kokoelmalla, jossa neljä artistia esittelee käsityksensä nyt taas nousussa olevasta bleep-soundista.
Tämähän voisi olla kamalaa sekameteliä. Jotain tällaista ajattelin ensin. Syy on se, kun mietin omia levyttäneitä ja demon tehneitä bändejä. Jos ne koottaisiin yhteen, siellä olisi ainakin poppia, 77-punkkia, hardcorea ja akustista hempeilyä. Latauksessa oli kolme biisiä ja kaksi vakuutti sen verran, että tämä LP piti saada.
