Avain: bändibiografi

PETRI LAHTI: Houlama! Hurriganes päivä päivältä 1971-1984 (Readme.fi) 2023

Niin, että vieläkö jaksaisi yhden Hurriganes-kirjan? Aika monta näitä on tullut luettua ja vielä tyypeistä erikseen opuksia. Viimeksi taisi olla se vuonna 2020 ilmestynyt kirja, missä käydään LP:t tarkasti läpi. Ja miksei näitä lukisi, yhtä harmitonta viihdettä tämä on kuin yhtyeen musakin (onneksi tosin tätä ei ole kirjoitettu millään Remu-englannilla, itse asiassa Remusta kirjoitetut ovatkin olleet kaikkein mielenkiinnottomia, jopa Ile Kallion kirja oli parempaa luettavaa, vaikka pidänkin herraa aika värittömänä verrattuna Cisseen ja Albertiin ja tietty myös Remuun).

JOSE RIIKONEN: Sir Elwoodin Hiljaiset Värit (Like) 2023

Eipä tämä(kään) ole koskaan kuulunut suuriin suosikkeihin. On ollut joku samanlainen suhtautuminen kuin Miljoonasateeseen: ei huonoa musaa, mutta ei kauheasti innostakaan; menee siinä taustalla. Toisaalta, eipä tältä ole tultu kuultuakaan paljon muita biisejä kuin ne hitit, mihin on muutenkin kyllästynyt.
spot_img

Suositut

Punk-yhtye Crackwhore iskee jälleen – Uusi single ”War on Drugs”

Punk-yhtye Crackwhore on iskenyt jälleen, julkaisten kiistanalaisen ja aikaa kuvaavan singlen "War on Drugs". Nyt ja tässä on musiikkimaailman puhutteleva uutuus, joka ei jätä ketään kylmäksi.

Kuinka ihmissuhteet päihittävät some-feedien filtteröidyn maailman?

Oletko koskaan laulanut kuorossa? Yhteislaululla on taipumus herättää sisäinen pop-tähtesi, samalla antaen syvää tunnetta joukkoon kuulumisesta.

Tero Saarisen seuraava teos ja kehityshanke esittelyssä

Tero Saarisen uusi teos 'Study for Life' tulossa ensi-iltaan Kaija Saariahon musiikin tahdittamana. Tero Saarinen Company aloittaa myös uuden kehityshankkeen.

PETRI LAHTI: Hanoi Rocks päivä päivältä 1979-2024 (Readme.fi) 2024

Viime vuonna ilmestyi vastaava teos Hurriganesista ja varsin mielenkiintoinen sekin oli. Tämä on sitten vieläkin kiinnostavampi teos, koska Hanoin uraa tuli seurattua ekasta sinkusta ja Soundin Homo-Makkonen-otsikosta (1/1981) lähtien. Lehtileikkeitäkin on sen verran, että nämä suomalaiset, suurimmaksi osaksi tyhjänpäiväiset, mitä tässäkin on mainittu, ovat aika tuttuja.

PLASTIC TEARS: Motorhome

Herra jumala. Täytyy sanoa, että biisi on sellainen, että luulisi Andy Mccoyn olevan kateellinen. Plastic Tears tai lähinnä Miqu on kaikkia luonnonlakeja uhmaten jaksanut vetää Hanoi-Dogs D'amour-linjaa vuosikymmenet, ja vaikka on välillä itselläkin eräästä pikkuasiasta mennyt sukset ristiin joskus hamalla 90-luvulla, niin asiat sovittiin jossain Puntalan juomisillassa ajat sitten ja kyllä se niin on, että kyllä niitten toi nimi kannatti pitää. Syy on mielestäni selvä, tappiot voitoksi.