Onhan näitä ulkomaanvalloitusjuttuja ihan hauskakin lukea. Smack nyt tuli kai viimeksi luettua ja Hanoille kävi huonosti vähän eri tavalla. Ei nuo nykyään onnistuneetkin jutut, kuten HIM oikein kiinnosta, vaikka sen alkuaikojen kosketinsoittajan muistelmat luinkin. Tällaiset "maanläheisemmät" touhut kiinnostavammat enemmän.
Niin, että vieläkö jaksaisi yhden Hurriganes-kirjan? Aika monta näitä on tullut luettua ja vielä tyypeistä erikseen opuksia. Viimeksi taisi olla se vuonna 2020 ilmestynyt kirja, missä käydään LP:t tarkasti läpi. Ja miksei näitä lukisi, yhtä harmitonta viihdettä tämä on kuin yhtyeen musakin (onneksi tosin tätä ei ole kirjoitettu millään Remu-englannilla, itse asiassa Remusta kirjoitetut ovatkin olleet kaikkein mielenkiinnottomia, jopa Ile Kallion kirja oli parempaa luettavaa, vaikka pidänkin herraa aika värittömänä verrattuna Cisseen ja Albertiin ja tietty myös Remuun).
Eipä tämä(kään) ole koskaan kuulunut suuriin suosikkeihin. On ollut joku samanlainen suhtautuminen kuin Miljoonasateeseen: ei huonoa musaa, mutta ei kauheasti innostakaan; menee siinä taustalla. Toisaalta, eipä tältä ole tultu kuultuakaan paljon muita biisejä kuin ne hitit, mihin on muutenkin kyllästynyt.
Marcus & Martinus Tampere-talossa 22.8.25
Mukavuusalueeni ulkopuolella on mm. poikabändit, mutta joskus sinne vaan on mentävä. Kävin 9-vuotiaan kokemusasiantuntijan eli poikani kanssa tsekkaamassa nuorisomusiikin nykytilan.
Ahkera maailmankiertäjä Tim Smith on saanut tämän Cheap-yhtyeensä levyn viimein ulos vinyylinä. Alunperin tämä on julkaistu yhtyeen hajottua CD:nä Englannissa (1993) ja USAssa (1995). Lisäksi 2013 ilmestyi yhtyeeltä CD Anthology, jossa on tämän levyn lisäksi mm. heidän Peel Show'nsa vuodelta 1988. Mutta nyt tämä siis löytyy vinyyliltä ja ihan Suomi-julkaisuna.
