Onhan näitä ulkomaanvalloitusjuttuja ihan hauskakin lukea. Smack nyt tuli kai viimeksi luettua ja Hanoille kävi huonosti vähän eri tavalla. Ei nuo nykyään onnistuneetkin jutut, kuten HIM oikein kiinnosta, vaikka sen alkuaikojen kosketinsoittajan muistelmat luinkin. Tällaiset "maanläheisemmät" touhut kiinnostavammat enemmän.
Niin, että vieläkö jaksaisi yhden Hurriganes-kirjan? Aika monta näitä on tullut luettua ja vielä tyypeistä erikseen opuksia. Viimeksi taisi olla se vuonna 2020 ilmestynyt kirja, missä käydään LP:t tarkasti läpi. Ja miksei näitä lukisi, yhtä harmitonta viihdettä tämä on kuin yhtyeen musakin (onneksi tosin tätä ei ole kirjoitettu millään Remu-englannilla, itse asiassa Remusta kirjoitetut ovatkin olleet kaikkein mielenkiinnottomia, jopa Ile Kallion kirja oli parempaa luettavaa, vaikka pidänkin herraa aika värittömänä verrattuna Cisseen ja Albertiin ja tietty myös Remuun).
Eipä tämä(kään) ole koskaan kuulunut suuriin suosikkeihin. On ollut joku samanlainen suhtautuminen kuin Miljoonasateeseen: ei huonoa musaa, mutta ei kauheasti innostakaan; menee siinä taustalla. Toisaalta, eipä tältä ole tultu kuultuakaan paljon muita biisejä kuin ne hitit, mihin on muutenkin kyllästynyt.
Uusi globaali toimija esittäytyy! Signature Dark Agency on uusi kotimainen agentuuri, joka kokoaa sateenvarjonsa alle elektronisen musiikin syvän päädyn kiinnostavia artisteja. Roster sisältää sekä live-, DJ- että VJ-artisteja.
"Kikkeliskokkelismiehenä" tunnettu entiteetti manifestoitui Suomen kansan kollektiiviseen tietoisuuteen kesäkuussa 1990 Pulttibois-sketsisarjan 2.tuotantokauden 20.jaksossa. Taatila ja Kalavainen havainnollistaa pamfletissaan hahmon psykohistoriaa, pyhää maantiedettä, sielunmaisemaa ja kulttuurista kehystä viitaten mm. Goetheen, suufeihin, Kabbalisteihin, Freudiin, Jungiin ja David Lynchiin.
