Pojat oli omasta mielestäni paras Suomen ns. ramopunkbändeistä ilmestyttyään kuvioihin joskus vuonna 1990. Tekstit olivat nokkelia ja sävellykset tarttuvia ja vieraatkin palat yleensä suomennettu Ramoilta tai Boysilta. Omistan 2 ekaa LP:tä ja Pasi Virtanen -sinkun, mutta sitten kiinnostus vähän lopahti; mielestäni biisien taso laski tai se muuttui kertaamiseksi. Silloin tällöin keikalla nähdessäni oli kyllä kivaa ja viimeisin hankintani on Palaa-cd vuodelta 2003, jossa on loistava Mä uskon meihin -biisi.
Sit puhutaan ihan Suomen ainakin 90-luvun ehkä parhaasta levystä. Rovaniemeläinen Jallax2 oli tullut tutuksi radiosta jo -87 omakustannesinkullaan City Song. Se oli meikälle vuoden pikkulevy yhdessä Fucking Worldin Human Rights -ep:n kanssa.
Tässä on sitten taas eräs vanha legenda Suomijulkaisulla. Ei legenda siksi, tai no miksei siksikin, että Ed Banger (Edmund Garrity) esiintyy A-puolella Edinä ja B-puolella toisena persoonanaan Edwiinana.
Suomalainen elektronisen musiikin kulttuuri saa uuden yhteisöllisen alustan, kun Konekellari julkaisee Rosterin – profiilipohjaisen palvelun, joka kokoaa yhteen DJ:t, artistit, tuottajat ja promoottorit eri puolilta Suomea.
Ruutanan parhaan dub-techno-labelin Vuo Recordsin uusin tulee alalafkalta Soulful Dubs, joka keskittyy hieman orgaanisempaan soundiin. Lätyllä tuttuun tapaan mukana TM Shuffle, Monoder ja Tapani Rinne.
Tapio Kotkavuori oli tiedonjanoinen nuorukainen, joka etsi paikkaansa maailmassa. Etsintä johti hänet epätavalliselle matkalle: mustaa magiaa harjoittavan Setin temppelin jäseneksi. Kotkavuori kohosi temppelin hierarkiassa ja avioitui sen perustajan tyttären kanssa. Kahden ystävänsä kanssa hän uppoutui niin magiaan, pohjoismaiseen mytologiaan, kansanperinteeseen kuin joogaankin. Lopulta temppelin sisäiset jännitteet ja kolmikon omat kasvukriisit pakottivat ystävykset arvioimaan uudelleen sekä henkisen yhteisön merkitystä että omaa identiteettiään. Onko omaan minuuteen keskittyminen sittenkään vastaus elämän suuriin kysymyksiin?
