Puerto Anuksen jatko-osa, jossa mennään vieläkin sekopäisemmille maisemille. Kuitenkin, kuten melkein lähes aina Vuorisen kirjoissa, tässäkin on seassa tiedon jyväsiä. Tällä kertaa saamme tietopankin Salvador Dalista. Herra Dali on tässä mennyt mäyräkoiran ruumiiseen ja antaa sieltä käsin telepaattisia viestejä pääosassa olevalle Tapsa Mäkilälle. Andalusialainen koirahan oli Dalin ja Luis Bunuelin varsin omituinen 16 minuuttia kestävä mykkäelokuva vuodelta 1929. Sen pääosan esittäjät tappoivat myöhemmin itsensä.
Tätä on tosiaan odotettu; edellisestä sekopääromaanista on jotain 10 vuotta ja tästä "dekkarisarjan" edellisestä kirjasta peräti 14 vuotta. Dekkari on ehkä hieman liioiteltu sana, toisaalta en ole sellaisia juurikaan lukenut, mutta olettaisin, etteivät ne ihan tällaisia ole. Näitä Vuorisen välillä lähes tajunnanvirran, tai ehkä tajuttomuuden, voimalla eteneviä opuksia on hieman vaikea kuvailla, mutta kyllä näissä ihmeellisesti jokin juoni kuitenkin on.
Nyt mennään lujaa fiktion neljännen ellei viidennenkin seinän läpi todellisuuden metatasolle. Johannes Ekholmin Päähenkilö-kirjassa esiintyy myyttinen Godboi-hahmo ja sain haastatella Godboi doppelgangeria tässä todellisuudessa. Johannes Ekholm kuvailee häntä näin: "Mun mielestä Godboi on kiinnostava up and coming self made mystikko-artisti jolla ainutlaatuinen lore ja painavaa sanottavaa."
Alunperin 1894 ilmestynyt kirja on nyt viimein käänntetty suomeksi. Tarmokkaana naisasialiikkeen edelläkävijänä ja länsimaisen esoterian uranuurtajana tunnetuksi tullut näyttelijä-ohjaaja Florence Farr (1860–1917) käsittelee romanssitarinan kaapuun kätketyssä kertomuksessaan niin todellisuuden luonnetta, taidetta, naistenoikeuksia kuin modernin yhteiskunnan ongelmia. Muun muassa Oscar Wilden, A. E. Waiten, George Bernard Shawin ja W. B. Yeatsin lähipiiriin kuulunut Farr teki näyttämötaiteen ja musiikin ohella pitkän uran myös Englannin merkittävimmän esoteerisen järjestön Kultaisen aamunkoiton hermeettisen sääntökunnan johtoportaassa.
