Bändi julkaisi Factory-singlen vuosi sitten ja sehän tarttui heti 60-lukutyylisellä melodisuudellaan. Tämä ei suinkaan ole ihme, sillä biisintekijänä toimii Marko Kantola (laulu, kitara, koskettimet), joka oli aiemmin Nightingales-yhtyeen johtohahmo. Nyt on sitten täyspitkän vuoro. Singlen A-puolen lisäksi levyllä on 11 biisiä todella tyylitajuisesti tehtyä poppia.
Tässähän on pari muutakin julkaisijaa, mutta tuo on ainoa, missä on numerokoodi. Tämä on ilmestynyt kasettina vuonna 2015 ja itse asiassa nämä ovat silloin äänitettyjä uusia versioita yhtyeen vanhemmista biiseistä (en tiedä, ovatko kaikki vanhoja biisejä). Mukana on esim. jo 1984 Pyhäkoulun kanssa tehdyn yhteis-EP:n Lapsuusmuistoja 3 biisiä uusina versioina.
Tämä viiden biisin mini-LP on sitten taas äänitetty jo 1984 aivan eri kokoonpanolla. Soittajistossa on mm. Vaussa soittaneet rumpali Tapio Leppänen ja kitaristi Matti Hanski, taustalauluissakin on saman yhtyeen basisti Harri Savilahti, bassossa taas Äpylin (yhtyeen alkuperäinen nimi on liian pitkä!) Jari Kupiainen, ei siis sama mies, joka soitti mm. Kosmonautsissa. Lisäksi pasuunassa on Mikko Griinari, Kivi soittaa laulun lisäksi kitaraa ja koskettimia. Levy jäi silloin julkaisematta.
No juu, elämäni levy on kyseisen bändin Elämän syke, jota olen jo taannoin täällä ylistänyt. Tämä menee ehkä listaan aliarvostetut levyt. Mutta pidän tästäkin erittäin paljon ja siksi tämä kuuluu tännekin. Ratsian taru oli nopea ja myös tyylimuutos aika nopeaa; Suomessa ei tule muuta vastaavaa mieleen, joskin hieman eri tyylistä se oli kuin Hassisen Kone, jonka kaikki 3 levyä ovat ihan erilaisia.
Pojat oli omasta mielestäni paras Suomen ns. ramopunkbändeistä ilmestyttyään kuvioihin joskus vuonna 1990. Tekstit olivat nokkelia ja sävellykset tarttuvia ja vieraatkin palat yleensä suomennettu Ramoilta tai Boysilta. Omistan 2 ekaa LP:tä ja Pasi Virtanen -sinkun, mutta sitten kiinnostus vähän lopahti; mielestäni biisien taso laski tai se muuttui kertaamiseksi. Silloin tällöin keikalla nähdessäni oli kyllä kivaa ja viimeisin hankintani on Palaa-cd vuodelta 2003, jossa on loistava Mä uskon meihin -biisi.
Virolainen HAPE julkaisee toisen eepeensä viime vuotisen debyyttinsä Night Life jälkeen suomalaisella EABE-levymerkillä. Nyt hänen elekotrossaan on sävyjä 70-luvun progesta ja synteetisaattori-musiikista.
