Musiikkitoimittaja
Vesa kirjoittaa zineen musiikkiaiheisia tekstejä, joiden kohde vaihtelee kokonaisvaltaisista bändikatsauksista ajankohtaisiin musiikkikenttää koskettaviin kolumneihin.
vesa@emotionzine.fi
No Ei! julkaisi esikois-LP:nsä ja on sen kunniaksi kiertueella. Tuli nähtyä täällä Turussa, jossa he soittivat koko tämän levyn. Basistiksi oli levyn jälkeen vaihtunut Sanna Reponen. Keikalla oli sen verran hyvät soundit, että levy tuli selväksi jo siellä. Kyseessä on siis levyllinen suht omaperäistä hardcorea. Jos jotain vertailukohtaa yrittää hakea, niin itselle tulee mieleen Kohu-63. Tämä johtuu erityisesti Kimmo Pengerkosken äänestä, joka muistuttaa erehdyttävästi Lättää. No Kohu on kyseisen genren kärkinimiä tässä maassa, että mikäs siinä.
Poverty Stinks perustettiin 80-luvun puolivälissä ja sen johtohahmona ja pääbiisintekijänä toimi laulaja-kitaristi Jarmo Laine. Toinen alusta loppuun (ainakin levyillä) mukana ollut oli basisti Ari Maunula, rumpali Jukka Kyllikin oli mukana tästä LP:stä asti. Soolokitaristin paikka oli tuulinen.
Jaahas, eihän siitä ole kuin 12 vuotta, kun Punk Lurex julkaisi uutta musaa. Onko bändi sitten muuttunut? Sikäli nyt ainakin, ettei alkuperäisistä ole mukana kuin laulaja-basisti Tiina. Kitaristi Kukkakin on ollut kauan mukana. Musiikillisesti muutosta ei juuri huomaa, paitsi että yhtye ei enää horju niin kuin joskus ennen.
Mikael Agricolan päivänä oli otollinen hetki haastatella yhtä suomiräpin omaperäisimmistä lyyrikoista eli Stepaa. Elämä on niin uskomatonta että olimme saaneet tietoisuuteemme että meitä yhdistää transsendenttinen meditaatio. Aloitimme haastattelun yhteismeditaatiolla saadaksemme energiat virtaamaan samaan suuntaan. Mikään ei ole kauniimpaa kuin kaksi ihmistä istumassa vaiti silmät kiinni toisilleen läsnä, mielessään omaa mantraansa toistellen. Silloin maailma saa olla rauhassa eikä meditoiva voi aiheuttaa minkäänlaista harmia itselleen eikä ympäristölleen..
