Tämähän kuulostaa hyvältä. En muistaakseni niin kauheasti ole innostunut aiemmista kuulemistani soolobiiseistä. Nyt tuli kuunneltua uudelleen muutama aiemmin ilmestynyt juttu. Eivät ne kylläkään ole tämän vertaisia. Kuulostavat tämän rinnalla aika keskitien tavaralta. Tämä biisi sitten kuulostaa vanhalta kunnon punkpopilta (paino kuitenkin jälkimmäisellä sanalla).
Herra jumala. Täytyy sanoa, että biisi on sellainen, että luulisi Andy Mccoyn olevan kateellinen. Plastic Tears tai lähinnä Miqu on kaikkia luonnonlakeja uhmaten jaksanut vetää Hanoi-Dogs D'amour-linjaa vuosikymmenet, ja vaikka on välillä itselläkin eräästä pikkuasiasta mennyt sukset ristiin joskus hamalla 90-luvulla, niin asiat sovittiin jossain Puntalan juomisillassa ajat sitten ja kyllä se niin on, että kyllä niitten toi nimi kannatti pitää. Syy on mielestäni selvä, tappiot voitoksi.
Tallinnalaisen Taavi Tulevin alter ego HAPE julkaisi elektro-debyyttinsä suomalaisella EABE-levymerkillä. Tulevin omalla nimellään aiemmin julkaisema Berlin School/ambient-albumi nimeltään .. (kyllä kaksi pistettä!) on yksi vinyylihyllyni useimmiten soitettu levy, joten iloitsin päästessäni kuulemaan artistilta uutta materiaalia.
Pari Suomi-indien kärkinimeä samana iltana kuin tarjottimella, mikäs sen mukavampaa. Pitihän se käydä tarkistamassa Tampereen parhaassa keikkapaikassa.
