Joo tuota, olen lukenut ainakin yhden Black Sabbath -kirjan, pari Ozzy-kirjaa ja Iommin muistelmat. Mietin, kannattaako tätä nyt sitten lukea. Ei onneksi ollut muutakaan sopivasti luettavilla, niin mikäpäs siinä. Onneksi siksi, että tämähän oli ihan pirun hauska. Arvostelut eivät ole olleet kovin kehuvia, ennemminkin vähän siihen suuntaan, että kyllähän tuon nyt lukaisee. No, onhan se niinkin, eikä tässä nyt edes minulle niin kauheasti mitään uutta ja kiinnostavaa ollut, mutta ei sitä aina tarvitsekaan.
Palkittu journalisti Tapani Ruokanen avaa uuden kirjansa, joka käsittelee lähihistorian käännekohtia ja hänen henkilökohtaisia kokemuksiaan maailman merkittävissä tapahtumissa.
Kirjailija ja toimittaja Antonella Gambotton teos Pimennys – Itsemurhamuistelmat julkaistiin jo kaksikymmentä vuotta sitten, mutta se on oikeastaan aina ajankohtainen.
Pembroke kuoli 8.10.2021 ja tämä aika ohut kirja ilmestyi tänä vuonna. Ohuuteensa vaikuttaa tietysti tuo poislähtö, kuten epilogissakin todetaan (sen on muuten kirjoittanut Jarkko Jokelainen); loppuvuodet jäivät käsittelemättä.
Siis olihan CN Suomessa suosittu yhtye, jopa ennen kuin Jimi Sumen täältä Suomesta siihen liittyi. Jotenkin vain tuntuu, että yhtye olisi aikansa vanki, eikä sillä tavalla olisi jäänyt ihmisten mieliin kuin jotkut Duran Duranit ja Human Leaguet, jotka voidaan suurin piirtein samaan musiikilliseen lokeroon laskea. Itse olin kiinnostunut kakarana siksi, että yhtyeessä oli X-ray Spex- ja myöhemmin Eater-jäseniä. Ei se musiikki kyllä sitten ollut lähelläkään kumpaakaan.
