Joo tuota, olen lukenut ainakin yhden Black Sabbath -kirjan, pari Ozzy-kirjaa ja Iommin muistelmat. Mietin, kannattaako tätä nyt sitten lukea. Ei onneksi ollut muutakaan sopivasti luettavilla, niin mikäpäs siinä. Onneksi siksi, että tämähän oli ihan pirun hauska. Arvostelut eivät ole olleet kovin kehuvia, ennemminkin vähän siihen suuntaan, että kyllähän tuon nyt lukaisee. No, onhan se niinkin, eikä tässä nyt edes minulle niin kauheasti mitään uutta ja kiinnostavaa ollut, mutta ei sitä aina tarvitsekaan.
Palkittu journalisti Tapani Ruokanen avaa uuden kirjansa, joka käsittelee lähihistorian käännekohtia ja hänen henkilökohtaisia kokemuksiaan maailman merkittävissä tapahtumissa.
Kirjailija ja toimittaja Antonella Gambotton teos Pimennys – Itsemurhamuistelmat julkaistiin jo kaksikymmentä vuotta sitten, mutta se on oikeastaan aina ajankohtainen.
Pembroke kuoli 8.10.2021 ja tämä aika ohut kirja ilmestyi tänä vuonna. Ohuuteensa vaikuttaa tietysti tuo poislähtö, kuten epilogissakin todetaan (sen on muuten kirjoittanut Jarkko Jokelainen); loppuvuodet jäivät käsittelemättä.
Tämä ei ole kirja. Se on manuaali ei-dualistiseen elämään. Se on sielunmessu tuhoontuomitulle lajille. Tämä on henkilöhahmon ja egon syöjä. Kirja yhdistelee evoluutio-oppia ja kehityspsykologiaa rehellisellä otteella kuvatessaan ihmisminän kuvitelmien mekanismeja.
