Tämä Rollari-kirja keskittyy yhtyeen keikkoihin Suomessa ja mitä täällä heistä kirjoitettiin. Kun ottaa huomioon, että bändi oli Suomessa ensi kerran jo 1965 ja millainen tämä maa on ollut vielä 80-luvullakin, niin tottakai huvittavia tapauksia mukana on.
Viime vuonna ilmestyi vastaava teos Hurriganesista ja varsin mielenkiintoinen sekin oli. Tämä on sitten vieläkin kiinnostavampi teos, koska Hanoin uraa tuli seurattua ekasta sinkusta ja Soundin Homo-Makkonen-otsikosta (1/1981) lähtien. Lehtileikkeitäkin on sen verran, että nämä suomalaiset, suurimmaksi osaksi tyhjänpäiväiset, mitä tässäkin on mainittu, ovat aika tuttuja.
Niin, että vieläkö jaksaisi yhden Hurriganes-kirjan? Aika monta näitä on tullut luettua ja vielä tyypeistä erikseen opuksia. Viimeksi taisi olla se vuonna 2020 ilmestynyt kirja, missä käydään LP:t tarkasti läpi. Ja miksei näitä lukisi, yhtä harmitonta viihdettä tämä on kuin yhtyeen musakin (onneksi tosin tätä ei ole kirjoitettu millään Remu-englannilla, itse asiassa Remusta kirjoitetut ovatkin olleet kaikkein mielenkiinnottomia, jopa Ile Kallion kirja oli parempaa luettavaa, vaikka pidänkin herraa aika värittömänä verrattuna Cisseen ja Albertiin ja tietty myös Remuun).
Suomalainen elektronisen musiikin kulttuuri saa uuden yhteisöllisen alustan, kun Konekellari julkaisee Rosterin – profiilipohjaisen palvelun, joka kokoaa yhteen DJ:t, artistit, tuottajat ja promoottorit eri puolilta Suomea.
