Gallen-Kallelan Museon uusi näyttely avautuu helmikuussa

Aiheeseen liittyvää

Epämmattimainen mestari Jake Luupää sooloili toisen metallisinglensä

Emotion Zinen jo lähes vakiovieraaksi kutsuttava Jake Luupää on...

The Record Of My Life #32: CMX – Aion

Täyden kympin tuotos, josta on suorastaan mahdottomuus löytää heikkoa hetkeä.

Elämäni keikka: Provinssirock 2011, System of a Down (Ilkka Heikkinen)

Jos pitäisi nimetä yksi tietty keikka, joka on jäänyt elähdyttävästi mieleen, ei allekirjoittaneen tarvitsisi miettiä pitkään.

Viikon Kovin Biisi: VKB 26/24

Nämä kilpailijat kisaavat Viikon Kovimman Biisin tittelistä. Katso yksityiskohdat tästä.

The Record Of My Life #31: THE CLASH – Cut The Crap (CBS 26601) 1985

Tämä nyt ei todellakaan ole elämäni levyjä, mutta päätin...

Jaa somessa

Näyttelyssä tutustutaan Akseli Gallen-Kallelan mentoroimiin nuoriin taiteilijoihin, joita hän ohjasi eteenpäin urallaan Albert Edelfeltin jalanjäljissä.

Gallen-Kallela ei ollut perinteinen taideopettaja, vaan hän kannusti taideopiskelijoita löytämään oman ilmaisunsa sekä kehittämään taitojaan ahkeralla harjoittelulla. Kuraattori Laura Gutmanin tutkimukseen perustava näyttely nostaa esille, kuinka Gallen-Kallelan oppiin hakeuduttiin läpi hänen uransa aina 1890-luvulta 1920-luvun loppuun saakka.  

Nuorten taiteilijoiden hakeutuminen Gallen-Kallelan oppiin on ristiriidassa yleisen mielikuvan kanssa Gallen-Kallelasta erämaan yksinäisyyteen pakenevana taiteilijana. Todellisuudessa Gallen-Kallela viihtyi yhtä hyvin yksinäisyydessä kuin muiden taiteilijoiden seurassa.  

Kuraattori Laura Gutman
Kuraattori Laura Gutman – Kuva: Merja Yeung

Gallen-Kallelan tarjoama opetus nähtiin vastakohtana Suomessa tarjottavalle akateemiselle taideopetukselle. Hänen paras neuvonsa oppilailleen oli kehotus lähteä opiskelemaan Pariisiin ja sitä kautta tutustumaan muihin taiteilijoihin kansainvälisissä taidekouluissa. Hänen oppilaakseen hakeutuneet taiteilijat muistavat Gallen-Kallelaa kohtaan tuntemansa kiitollisuuden ja hänen mentorointinsa merkityksen uralleen.  

Näyttelyssä kerrotaan siitä, kuinka Gallen-Kallelasta 1893 tuli roolimalli Wilho Sjöströmin ympärille muodostuneelle kapinalliselle taiteilijaryhmälle, kuinka Kalela antoi Gallen-Kallelalle uusia mahdollisuuksia ottaa vastaan nuoria lahjakkuuksia, kuten Hugo Simbergin, Eric Ehrströmin, Carl Bengtsin ja Alpo Sailon vuosina 1895–1900, ja kuinka hän jakoi vuonna 1898 Beda Stjernschantzille  Italiassa tekemiään havaintoja freskomaalaukseen liittyen. Positiivinen kommentointi ja kannustukset olivat käänteentekeviä myös Eero Nelimarkalle, Ester Kumlinille ja Martta Wendelinille. 

Nuorten taiteilijoiden mentoroinnista muodostui elämäntapa Kalelan erämaa-ateljeessa vietettyinä vuosina ja Porvoossa 1921–1923. Sama tapahtui uudestaan Tarvaspäässä sekä Korpilahdessa vuonna 1928, kun Gallen-Kallela hyväksyi oppilaakseen taiteilijoita Amerikasta sekä Ruotsista.  

Lukuisten muistojen, tunnettujen ja unohdettujen taiteilijaopiskelijoiden luonnosten, maalausten ja veistosten ansiosta Gallen-Kallela nähdään uudessa valossa mentorina ja useiden suomalaisten taiteilijasukupolvien kunnioittavana ja haastavana taiteilijamestarina. 

Akseli Gallen-Kallela mentorina 
Gallen-Kallelan Museo 12.2. – 4.9.2022 

Taiteilijat: Akseli Gallen-Kallela, Thyra Ahlström, Carl Bengts, Eric O. W. Ehrström, Kirsti Gallen-Kallela, Ester Helenius, Georg von Hueck, Aarno Karimo, Ester Kumlin, Eero Nelimarkka, Alpo Sailo, Vilho Salo, Lauri Santtu, Hugo Simberg, Wilho Sjöström, Beda Stjernschantz, Martta Wendelin ja Nils Wikberg. 

Lähde Gallen-Kallelan Museo

spot_img