Avain: death metal

Dead End Finland julkaisi viidennen albuminsa Victoryn

Melodisella ja sinfonisella metallimusiikillaan jo vuodesta 2007 lähtien ihastuttanut...

Wakener: Lord of Worms

Toimitustamme lähestyi postitse helsinkiläinen melodista death metallia soittava Wakener...

Emotion Visa: Death ja black

Testaa tietosi aiheessa kuolo- ja mustametalli, ja kerää skenepisteitä!

The Record of My Life #5: Morbid Angel – Altars of Madness

The Record of My Life –palstan viides esittely. Tekstin laati Kim, joka on joissain bändeissäkin joskus vaikuttanut, mutta myös Ääriromua & Äärimelua –osion toimitukseen kuuluva skenepisteiden keräilijä.

Anima Hereticae julkaisi lyhytelokuvan esikois-EP:nsä päätöskappaleesta

Viime vuoden lopussa Ov Behest -esikois-EP:nsä julkaissut Anima Hereticae on työstänyt vajaa 12 minuuttia kestävän lyhytelokuvan.
spot_img

Suositut

Punk-yhtye Crackwhore iskee jälleen – Uusi single ”War on Drugs”

Punk-yhtye Crackwhore on iskenyt jälleen, julkaisten kiistanalaisen ja aikaa kuvaavan singlen "War on Drugs". Nyt ja tässä on musiikkimaailman puhutteleva uutuus, joka ei jätä ketään kylmäksi.

Kuinka ihmissuhteet päihittävät some-feedien filtteröidyn maailman?

Oletko koskaan laulanut kuorossa? Yhteislaululla on taipumus herättää sisäinen pop-tähtesi, samalla antaen syvää tunnetta joukkoon kuulumisesta.

Tero Saarisen seuraava teos ja kehityshanke esittelyssä

Tero Saarisen uusi teos 'Study for Life' tulossa ensi-iltaan Kaija Saariahon musiikin tahdittamana. Tero Saarinen Company aloittaa myös uuden kehityshankkeen.

PETRI LAHTI: Hanoi Rocks päivä päivältä 1979-2024 (Readme.fi) 2024

Viime vuonna ilmestyi vastaava teos Hurriganesista ja varsin mielenkiintoinen sekin oli. Tämä on sitten vieläkin kiinnostavampi teos, koska Hanoin uraa tuli seurattua ekasta sinkusta ja Soundin Homo-Makkonen-otsikosta (1/1981) lähtien. Lehtileikkeitäkin on sen verran, että nämä suomalaiset, suurimmaksi osaksi tyhjänpäiväiset, mitä tässäkin on mainittu, ovat aika tuttuja.

PLASTIC TEARS: Motorhome

Herra jumala. Täytyy sanoa, että biisi on sellainen, että luulisi Andy Mccoyn olevan kateellinen. Plastic Tears tai lähinnä Miqu on kaikkia luonnonlakeja uhmaten jaksanut vetää Hanoi-Dogs D'amour-linjaa vuosikymmenet, ja vaikka on välillä itselläkin eräästä pikkuasiasta mennyt sukset ristiin joskus hamalla 90-luvulla, niin asiat sovittiin jossain Puntalan juomisillassa ajat sitten ja kyllä se niin on, että kyllä niitten toi nimi kannatti pitää. Syy on mielestäni selvä, tappiot voitoksi.