Taran ensimmäinen kokopitkä näkee päivänvalon 27.10. Monien mutkien kautta levyn muotoon hahmottunut kokoelma klassista rockia puhuttelee takuulla kaikkia 70- ja 80-luvulla raskaampaan musiikkiin notkahtaneita kuunteijoita.
TV Smith on suomalaisille jo aika tuttu, ainakin tietyissä piireissä. Mieshän on keikkaillut täällä lukemattomia kertoja yksinään tai vaikkapa Punk Lurex OK:n kanssa, jonka kanssa teki myös EP:n.
Undirheimar tarjoaa uudella kolmen rituaaliomaisen kappaleen kera tummaa rituaalista dronea ja tummanpuhuvaa ambientia karkealla shamanistisella otteella ja jyskyttävällä pulssilla omaavaa jopa osittain martial-henkistä mahtipontista sointua.
Tämä on yksipuolinen single ja aluksi vähän hämmentävä, kun musiikki ei oikein ole sitä, mitä tulee yleensä kuunneltua. Mutta parin kerran jälkeen tulee todettua, että tämähän on oikeastaan aika hyvää, eikä välttämättä niin kaukana Jalla Jallasta [tämä on siis jenkki (vai huijataanko meitä?) John Wardin ja Jallojen Jouko Hiltusen projekti], kuin voisi kuvitella. Kyllä niilläkin banjoja biiseissä oli/on ja vaikutteita vähän muustakin kuin rockista.
Hauska pieni kirja. Moni tietää, että diggaan noiden loistavien punk- ja popbiisien lisäksi myös todella hirveistä biiseistä. Niitä löytyy suomalaisista käännösbiiseistä pohjattomat määrät. Niistä tämä kirja siis kertoo ja kirjoitushetkellä kirjan niminen Paten & con esittämä kappale oli Spotifyn soitetuin suomennettu biisi. Tässä olisi paljon vinkkejä tuonne kamaluuksien kuuntelulistalle (onhan siellä toki hyviäkin!), mutta hankaluutena on, että luin tätä lähinnä duunitauoilla, enkä enää juurikaan kotona muistanut biisejä, paitsi ne, jotka jo tiesin.
