Kyllähän kaikki nyt ainakin nuo A-puolen biisit ovat kuulleet. Neljä ensimmäistä biisiä on ainakin klassista suomipunkkia, Ei tää lama päähän käy, Häirikkö oon, Tapan aikaa ja Tahdomme tilaa. Tietty se viideskin eli suurin hittinsä Katupoikien laulu; sitä ei tosin oikein enää jaksa kuunnella, sitä kuuli silloin ilmestyessään jo koko ajan ja vieläkin ihan kiitettävästi.

23.3 Pakkahuone, Tampere Soen on muhinut jonkin aikaa taustalla varsin...

Tämä siis tuli jo viime vuonna, mutta oli sen verran pitkät jonot, että sain vasta nyt kirjan käsiini. Onpa kyllä aika eri meno kuin tuossa Kaseva-kirjassa! Moisia ryyppytarinoita en ole lukenut edes Bukowskilta tai minkään punkbändin elokerroista. Kasevaan yhdistävänä tekijänä voi ainoastaan pitää sitä, että kummankin yhtyeen sisältä ja lähipiiristä on kuollut paljon porukkaa. Miksi Kaseva? No luin sen viimeksi tätä ennen!

Näkemiin vaan, muru! on itselle maailman paras koskaan tehty TV-sarja, siis kaksi ekaa kautta, jälkimmäiset menisivät ihan kivana viihteenä, ellei olisi vertailukohtaa vanhempiin kausiin. Kolmannella kaudella Gary Holton eli Wayne oli jo kuollut, itse asiassa hän kuoli jo kesken toisen kauden kuvauksia ja sarjan 7 pääosaesittäjää muodostivat niin hienon ryhmän, että mielestäni siitä ei saisi puuttua ketään.

Kaseva oli omituinen yhtye. Jo yhtyeen nimi oli outo, vaikka on tullut jo ajat sitten varmaan kaikkien tietoon, että se tarkoittaa mm. kätevää. Kirjan alanimi Jykeen kiven lämpö sitten taas on pätkä yhtyeen Kevät-biisistä. Sinänsä yhtyeessä ei ollut (tai onhan se vieläkin olemassa eri miehityksellä) mitään outoa, mutta laulut olivat käsittämättömän upeasti laulettuja usein herkkiä poplauluja tai balladeja ja itselle ei ainakaan tule 70-luvulta mieleen vertailukohtaa Suomessa.

Bändi julkaisi Factory-singlen vuosi sitten ja sehän tarttui heti 60-lukutyylisellä melodisuudellaan. Tämä ei suinkaan ole ihme, sillä biisintekijänä toimii Marko Kantola (laulu, kitara, koskettimet), joka oli aiemmin Nightingales-yhtyeen johtohahmo. Nyt on sitten täyspitkän vuoro. Singlen A-puolen lisäksi levyllä on 11 biisiä todella tyylitajuisesti tehtyä poppia.

The Vapors koottiin alunperin Englannissa 1978 ja sai suurimman hittinsä vuonna 1980 biisistä Turning Japanese, joka oli listaykkönen Australiassa ja kolmonen Englannissa. Biisi löytyy monelta punkkokoelmalta ja dvd:ltä, vaikkei se todellakaan mitään punkkia ole. Itse pidin enemmän bändin Jam-maisemmista biiseistä kuten Waitin' For The Weekend ja News At Ten.

Oli varmaan talven kamalin ilma, kylmä ei ollut, mutta vettä oli tullut taukoamatta koko päivän ja kadut olivat täynnä isoja lammikoita. Onneksi Logomon eteen menee suoraan linja-auto eikä tarvinnut liukastella kuin mäki alas. Kalliiseen kaljaan oli varauduttu, mutta kyllä se kymppi silti tuntui, kun juuri oli tullut oltua Irish Pubissa, missä iso olut on 3,50.

Tässähän on pari muutakin julkaisijaa, mutta tuo on ainoa, missä on numerokoodi. Tämä on ilmestynyt kasettina vuonna 2015 ja itse asiassa nämä ovat silloin äänitettyjä uusia versioita yhtyeen vanhemmista biiseistä (en tiedä, ovatko kaikki vanhoja biisejä). Mukana on esim. jo 1984 Pyhäkoulun kanssa tehdyn yhteis-EP:n Lapsuusmuistoja 3 biisiä uusina versioina.